Poikkipintakuorma (SD, sectional density) on luodin massa jaettuna sen halkaisijan neliöllä:
SD = m / d²
Perinteisesti se ilmoitetaan paunoina neliötuumaa kohden, massa paunoina ja halkaisija tuumina, mikä tuottaa tutut, dimensiottomilta näyttävät luvut karkeasti välillä 0,1–0,35. Se ei ole dimensioton; yksikkö vain jätetään yleensä merkitsemättä.
Esimerkkejä:
| Luoti | Massa | Halkaisija | SD |
|---|---|---|---|
| 55 gr .224 | 3,56 g | 5,69 mm | 0,157 |
| 62 gr .224 | 4,02 g | 5,69 mm | 0,177 |
| 77 gr .224 | 4,99 g | 5,69 mm | 0,219 |
| 150 gr .308 | 9,72 g | 7,82 mm | 0,226 |
| 175 gr .308 | 11,34 g | 7,82 mm | 0,264 |
| 220 gr .308 | 14,26 g | 7,82 mm | 0,331 |
Miksi sillä on väliä
Ilmanvastus vaikuttaa luodin otsapinta-alaan. Hitaus vaikuttaa sen massaan. Poikkipintakuorma on jälkimmäisen suhde edelliseen, joten se mittaa suoraan, kuinka hyvin luodin oma liikemäärä vastustaa ilman jarrutusta.
Se tekee siitä puolet ballistisesta kertoimesta. Muista BC = SD / i: poikkipintakuorma antaa massa–pinta-ala-osuuden ja muotokerroin i muoto-osuuden. Kahdella luodilla, joilla on sama SD mutta eri kärki, on eri BC:t; kahdella samanmuotoisella mutta eri SD:n luodilla BC:t ovat samassa suhteessa kuin niiden SD:t.
Käytännön seuraus on se, jonka jokainen jälleenlataaja oppii: kaliiperin sisällä painavampi lentää laakeammin kauas — ei piipun suulla, jossa painava luoti lähtee hitaammin, vaan muutaman sadan metrin jälkeen, jossa se on luovuttanut vähemmän siitä mistä lähti. 175 gr:n .308 lähtee piipusta noin 60 m/s hitaammin kuin 150 gr:n, ja ohittaa sen jäljellä olevassa nopeudessa jossakin 500–600 m:n kohdalla.
Missä rajat kulkevat
Poikkipintakuormaa rajoittavat fysiikka ja kivääri:
- Luodin tekeminen painavammaksi halkaisijan pysyessä samana tarkoittaa sen tekemistä pidemmäksi, ja pidemmät luodit tarvitsevat nopeamman rihlauksen vakautuakseen. Tässä on yhteys kierteennousuun; siksi 1:12″:n .223-piippu ei ammu 77 gr:n luoteja ja 1:7″:n piippu ampuu.
- Pidempi luoti vie myös enemmän hylsytilaa annetulla kokonaispituudella, mikä pienentää ruutitilaa ja siten sille tarjolla olevaa lähtönopeutta.
- Hyvin korkea SD pienessä kaliiperissa vaatii joko äärimmäistä pituutta tai lyijyä tiheämmän ydinmateriaalin.
SD ei siis ole suure, jota maksimoidaan sokeasti. Se on yksi kolmesta asiasta, joita vaihdetaan keskenään — poikkipintakuorma, lähtönopeus ja kierteennousun yhteensopivuus — ja paras lataus tietylle kiväärille ja matkalle on niiden kompromissi.
Huomautus maalivaikutuksesta
Poikkipintakuormaa siteerataan metsästysyhteyksissä usein läpäisyn sijaismittarina, ja sen takana on todellista fysiikkaa: sama massa pinta-alaa kohden, joka vastustaa ilmaa, vastustaa kudosta. Mutta läpäisy riippuu vähintään yhtä paljon rakenteesta — laajeneeko luoti, sirpaloituuko se vai pysyykö se koossa — kuin SD:stä. Tämä sivusto kattaa ulkoballistiikan; pidä SD:tä täällä aerodynaamisena suureena ja hae maalivaikutusväitteet lähteistä, jotka oikeasti testaavat niitä.